Käpäliä ja tassuja

Muistan kun olin TET työpaikassa ja hoidin gerbiileitä, aloin haluamaan jyrsijää itselleni. Joku eläinkauppa oli mennyt konkkaan ja äitini kävi siellä huvikseen ja näki sinut. Sinun lisäksi kaupassa oli muitakin hamstereita, mutta äitini ihastui sinuun ja näin pääsit uuteen kotiin. Olit ensimmäinen hamsterini. Toinen joka lähti taivaaseen. Kun täytit vuoden, päätin etten enää vaihda terraariosi järjestystä, kun täytit 1,5v päätin etten enää käsittele kauheasti sinua. Jotta eläisit pidempään, vähensin pieniäkin stressin hippuja. Kun täytit 1v ja 10kk tiesin että voit lähteä minä hetkenä hyvänsä. Tarkistin aamuinilloin että olet elossa. Tunnustelin sinua säännöllisesti ettei sinulla ole kasvaimia tai muutakaan sellaista joka aiheuttaisi kuolemasi. Eikä sinulla ollut. 30.10.2017. Kun päivän pääteeksi astuin huoneeseeni, tunsin oudon tunteen. Kaikki ei ole hyvin. Kello oli sen verran vähän ettet vielä heräisi pitkään aikaan, mutta silti tiesin että nyt joku on pielessä. Nostin mökkisi

20.9.2017 Romeo menehtyi yllättäen. Olin jo jotain päiviä aikaisemmin huomannut, ettei Romeo pidä selkäänsä yhtä suorassa kun ennen vaan enemmän kyyryssä. päivä ennen Romeon kuolemaa huomasin ettei se ole käynyt hakemassa ruokakipostaan ruokiaan niikuin yleensä ja kun nostin hänen pesäntä pois terrasta, siellä se makasi leppoisan ja onnellisen näköisenä silmät tiukasti kiinni. Purskahdin itkuun. Romeon ruumis oli kylmä, se oli kuollut jo edeltävän päivänä siitä päivästä kun hautasin sen. Nostimme äidin kanssa terraarion sängylleni ja kysyin kokoajan itseltäni "mitä tein väärin?". Romeo olisi täyttänyt kahden kuukauden päästä vasta vuoden. Askartelin sille pahvista arkun, samanlaisen kun Pepelle ja nostin heinäkasan missä se maksi, arkkuun ja laitoimme ruusun mukaan. Suljin kannen ja odotin kunnes menimme hautaamaan hänet pihallemme. Mietin edelleen miksi Romeo kuoli, äiti epäilee kasvainta tai miksei diapeteksenkin takia, vaikka yritin parhaani antaa sokeritonta ruokaa. N

Lähdimme joskus päivällä hevosten luokse ja hain Rockyn taas laitumelta. Tälläkertaa se sujui hieman nopeammin kuin edellisellä kerralla. Aloin harjaamaan sitä perusteellisesti ja päätin että menen ilman satulaa ja lähdemme etsimään metsästä jotain polkuja.  Rocky ei oikein pitänyt kaksirappuisesta penkistä jonka avulla menin selkään. Kesti hetken ettei enään pelännyt ja sitten onnistuin jotenkuten nousemaan selkään (pariin vuoteen ilman satulaa + sairaus :D) Odotin että kaverini menee Midaksen selkään ja sitten lähdimme kävelemään samaa tietä pitkin kuin edellisenä päivänäkin. Rocky meni ihanan rauhallisesti ja kun pääsemme tien mutkaan löysimme pienen metsäpolun. Päätin antaa enemmän ohjaa jotta sen oli helpompi kulkea, sillä Rockyn kaviot eivät olleet niin hyvässä kunnossa. Otin sen harjasta kiinni ja annoin kävellä rauhassa ilman sen tarkempaa ohjaamista.  Olen kyllä iloinen kun menin ilman satulaa, sillä yhdessä kohdassa piti hypätä ojan yli, Rocky kääntyikin hyvin matalan

Jännitin. Jännitin ihan hirveästi. Olen koko viikon odottanut matkaani ja pian olinkin jo odottamassa Onnibussia saloon. Lähdin kaverilleni koko viikonlopukse ja he omistavat hyvin nuoren arabiristeytyksen Midaksen. Puhuttiin jo pari viikkoa ennen tulemistani että ratsastamme maastossa joka päivä. Kaverini Iippa ja hänen äitinsä tulivat hakemaan minut pysäkiltä ja lähdimme kauppaan ostamaan viikonlopun ruuat. Kun pääsimme kaverini luo, söimme välipalaa ja hetken kuluttua lähdimme "tallille".  Midas on siit juuri täyttänyt 3 vuotta eli vasta aloitettu ratsastamaan ja asustelee kesälaitumella. Ajoimme laidunmaille ja siellä oli kuusi muutakin hevosta. Lähdin hakemaan viereisestä laitumesta Rocky nimistä eestinhevosta joka lähti mukaan maastoon. Sovimme että perjantaina ratsastan sillä, kaverini Midaksella ja lauantaina vaihdamme. Harjasin Rockyn ja satuloin. Hetken meni saada jalustimet yms kuntoon ja sitten päästiin lähtemään. Olin odottanut niin kauan että pääsen

Kun suunnittelimme Dexterin hankkimista, olimme aivan varmoja että koiriin totuttaminen on pitkä prosessi. Tai tarkemmin koirille kissan totuttaminen. Arvelimme että Fendi voisi hyväksyä sen parhaiten, mutta Fiona ei voisi sietää sitä sillä ei tullut toimeen Mellinkään kanssa ja lenkillä vastaantulevat kissat sai melkein räjähdyksen Fionassa aikaan. Niin ja että Mimmi ei olisi mikään ongelma, heistä tulee nopeasti kaverit. Noh, arvioimme täysin väärin. Kun haimme Dexterin, laskimme hänen kantokoppansa huoneeni lattialle ja Mimmi sai haistella sitä. Avasimme sen jälkeen luukun ja Mimmi alkoi sähisemään ja murisemaan. Ajattelimme että sama tapahtuu Dexterin, kuin Mellinkin kanssa eli kestää noin kolme päivää niin he ovat kaverit eikä Mimmi enää sähise. Dexter vietti ekan päivän minun huoneessa ja sen jälkeen tutkittiin koko alakertaa ja että olikin jännää!  Pari ensimmäistä päivää meni nin että aina kun Dexter meni huoneeseen, Mimmi lähti pois. Tämä oli sinäänsä hyvä sillä kissat e

Listaan alle kaikkea mitä ollaan tehty tai muita kuulumisia Dexteristä :) Vaikkei Dexter ole ollut meillä kun vasta muutaman kuukauden, se on kasvanut ihan hirveästi niistä ekoista kuvista kun otin. Tullut enemmän kollin ilmettä ja leijonamaisuutta pojalle! Ei voi lulluttaa että "voi kuka pieni ihanus", kun se on nuori eikä niinkään pieni :D Tosin vaikka omistaisi hevosen niin se on aina pieni söpöliini tms.  Dexteriltä on lähtenyt jo yksi hammas, tai yksi on löytynyt. Punnitsin sen tossa pari päivää sitten ja painoi 4,3kg! Vielä paaaaljon kasvaa, mutta hassua että 5kk ikäinen pentu painaa saman verran kuin meidän Mimmi :D Yhtenä hellepäivänä laitoin ulos kylpyammeeseen vettä ja kokeilin miten onnistuisi kissan peseminen, tai mitä tykkää vedestä kun kokoajan on uimassa koirien vesikipossa. No ei arvostanut yhtään! Onneksi on anteeksi antavainen, mutta peseminen on aika hankalaa. Emme kuitenkaan näyttele sen kanssa joten ei tarvitse onneksi joka viikko pestä ja tapella

Moikka! Olin aikaisemmin kirjoittanut postauksen Fionan silmä ongelmista ja nyt kaikki on ratkaistu! Fionalla siis alkoi 2016 syksyllä vasen silmä harmaantua. Luulimme että se sokeutuisi, muttei siitä ollutkaan kyse. Epäiltiin paljon kaikkea mahdollista, jopa aivokasvainta. Kallo kuvattiin, eikä kasvainta löytynyt mutta silmän takani oli jotakin töhnää. Soluista kertynyt kasa? No kyllä se sitten oli silmänpainetauti. Silmä kasvoi, pieneni, työntyi ulos, punotti ja meni harmaaksi. Meni 2017 kevääseen saakka, kunnes Fionalle annettiin tipat. Se käytti loppupeleissä kolmea eri silmätippaa ja tippoja laitettiin yhteensä kuusi päivässä. Tipat olivat Xalatan, Cosopt ja Voltaren. Fiona käytti silmätippoja muutamia kuukausia ja todettiin ettei ne toimi riittävästi. Lppupeleissä päätös osui silmänpoistoon. Äiti ei ollut ollenkaan valmis sellaiseen, mutta sain vakuutettua että se on parhaaksi koiralle, eikä me voida antaa sen elää kivuissa ja kyllä koira silmättömänäkin pärjäisi. Emme ku

Moikka! Alottaisko siiten ihan alusta asti. Mulla on ollut aika kauan suunnitelmissa ostaa Maine cooni. Suunnittelin että kun muutan omaan kotiin, Mimmi ja Melli tulevat kanssani ja ostan uuteen kämppään kissan. Tuli yllätyksenä, että Melli menehtyi ja Mimmi jäi aivan yksin. Pätin että, otannkin Maine coonin vuoden aikaisemmin eli 2018. Kuitenkin äitini alkoi selaamaan netistä hirveästi näitä pentuja. Selvää oli että halusin punatabby kollin. Todettiin, että ehkä ihan hyvä jos kissa tulisi nyt, Mimmi saisi seuraa koska on tottunut elämään kissakaverin kanssa. Ajattelimme kissaa latviasta, sillä nämä rotukissat maksavat Suomessa nin paljon, ja meidän nuorin koirakin on sieltä. Kuitenkin joko ei löytnyt sopivaa tai se oli liian kaukana rajan toisella puolella, että myyjät olisivat pyytäneet lisämaksua. Sitten kävi tämä ihana tapaus. Äitini oli töissä kysynyt tietääkö joku jolla on Maine coonin pentuja ja siellä yksi sanoi että hänen kaveri on kasvattaja ja saatiin yhteyst

Hamsterit Ainakin 2/3 hamstereistani omistaa yhden huonon tavan joka on todella raivostuttava tapa!   Mimi: Mimi on minun kiltein hamsteri, sillä ei edes oikein ole mitään huonoa tapaa, tai ei ainakaan tule mieleen. Nämä kaksikin asiaa eivät ole huonoja tapoja, toinen on söpöä ja toinen vain koska on hamsteri: Mimi tykkää jyrsiä laastaria tai paidan hihaa :3 Toinen on että, jos naama on lähellä mimiä ja henkäisee vähänkin liian kovaa se säikähtää, joskus ihan muutenkin säikähtää ilman syytä. Pepi: Pepi jos joku on öisin raivostuttava tapaus. Jos se ylettyy kattoonsa, se jyrsii sitä ja siitä kuuluu aivan kamala meteli, kun sitä katsoo puhelimen taskulampula se jähmettyy eikä liiku ennenkuin menee takaisin nukkumaan ja jatkaa taas jyrsimistä. Noh ratkaisu siihen on ettei ole mitään minkä päälle voisi mennä paitsi mökki, jonka vain siirtää muualle. Päätin askarrella Pepille pahvilinnan, jossa on jyrsittävää yllinkyllin, erilaisia kerroksia ja koloja joiden sisällä on heinää tms

Jokaisella lemmikin omistajalla tulee enemmin tai myöhemmin jonkinlainen ruutiini aktiviteeteissä ja hoidon suhteen. Tässä posauksessa kerron meidän koiriemme rutiineista. Päivät: Arkipäivisin äitini vie koirat aamulla aikaisin lenkille, koirat herätetään ja päästetään alakertaan eteiseen. Kun lenkki on suoritettu, koirat saavat aamupalaherkkunsa kanansiivet. Tämän jälkeen ne viedään omaan huoneeseensa, tarkistetaan raksut ja vesi, sitten radio päälle ja me lähdemme töihin ja kouluun. Kun minä olen tullut koulusta, vien koirat heti ulos. Sen jälkeen päivä menee joko temppuilessa tai sohvalla löhöilessä, kunnes taas illalla viedään koirat ulos. Meillä koirilla on 24/7 nappularuokinta joten emme anna niille erikseen kellon mukaan ruokaa. Koirat siis käyvät kolme kertaa päivässä lenkillä joka kestää sään ja voinnin mukaan 15min-1h. Äitini vie koirat taas iltalenkille, jonka jälkeen mennään nukkumaan. Joskus vien iltalenkin, jos olemme vaihtaneet kiireiden tai sairauteni takia lenkkejä