Mimitzulle
Muistan kun olin TET työpaikassa ja hoidin gerbiileitä, aloin haluamaan jyrsijää itselleni. Joku eläinkauppa oli mennyt konkkaan ja äitini kävi siellä huvikseen ja näki sinut. Sinun lisäksi kaupassa oli muitakin hamstereita, mutta äitini ihastui sinuun ja näin pääsit uuteen kotiin. Olit ensimmäinen hamsterini. Toinen joka lähti taivaaseen. Kun täytit vuoden, päätin etten enää vaihda terraariosi järjestystä, kun täytit 1,5v päätin etten enää käsittele kauheasti sinua. Jotta eläisit pidempään, vähensin pieniäkin stressin hippuja. Kun täytit 1v ja 10kk tiesin että voit lähteä minä hetkenä hyvänsä. Tarkistin aamuinilloin että olet elossa. Tunnustelin sinua säännöllisesti ettei sinulla ole kasvaimia tai muutakaan sellaista joka aiheuttaisi kuolemasi. Eikä sinulla ollut.
30.10.2017. Kun päivän pääteeksi astuin huoneeseeni, tunsin oudon tunteen. Kaikki ei ole hyvin. Kello oli sen verran vähän ettet vielä heräisi pitkään aikaan, mutta silti tiesin että nyt joku on pielessä. Nostin mökkisi ja siellä sinä olit. Makasit kerällä, silmät kiinni. Makuualustasi oli veressä, mutta sinä näytit tyytyväiseltä, rauhalliselta ja iloisesti nukkuvalta. Itkin kun nostin sinut kämmenelleni. Sinussa ei edeleenkään näkynyt mitään, haavoja tms. Alapääsi oli kyllä veressä. Annoin sinut äitini syliin ja aloin askartelemaan arkkua. Hetken päästä laitoin arkkuun heinää ja sinut siihen keskelle. Silmäsi oli ummessa, mutta näytit niin rauhalliselta. Silitin päätäsi ja suljin kannen.
Äiti ja minä lähdimme ulos pimeään ja hän alkoi kaivamaan sinulle kuoppaa. Laskin sinut sinne varovasti ja peitimme kuopan mullalla. Sanoimme sinulle hyvästit ja katsoin taivaaseen, kuvitellen sinut siellä voimissasi. Edelleen aamuisin katson terraarioosi oletko vielä hereillä. Ei, sinä nukut. Nukut pitkää ja levollista unta❤️
Kommentit
Lähetä kommentti