Kuntoutus
Moikka!
Tässä postauksessa kerron, millaista elämää koiramme saivat kokea kun olimme äidin ja koirien kanssa Lahdessa kuntoutuksessani maanantai illasta perjantai iltapäivään.
Maanantaina äitini oli töissä joten minun vastuullani oli pakata koirien ja omat tavarani ja hoitaa kaikki eläimet ennen lähtöä. Lisäksi piti käydä kaupassa ostamassa hoitoainetta. Siinä tuli kyllä kiire, suunitelmana oli lähteä viideltä ja kun oli kiire aloin stressaamaan. Annoin kissoille ruuan, vaihdoin veden ja tyhjensi hiekkalaatikon. Hyönteiset ja liskot ruokkisin ja kastelin terraarion. Hamstereille vaihdoin veden, annoin salaatin, tyhjenssin vessan, katsoin että ruokakupit oli täynnä, annoin lisää jyrsittävää ja Pepin turkin harjasin. Rudyn laitoin jääkaappiin talvihorrokselle ja sitten aloin pakkaamaan.
Otin koirille tarkoitetun kassin, mihin laitoin luita, leluja, Fionan tutin, koiranruokaa, koirien aamupala (kuivattua ankkaa), viltit, pedit, koirien patjan, ruoka- ja vesikupit, kynsisakset, varuiksi mahalääkken, Fionan ja Fendin ulkoiluhupparit, sadetakit, valopannat, koirien kakkapussit ja tietty valjaat ja flexit. Laitoin kaiken eteiseen ja Fendi nukkui oman petinsä päällä loppupäivän eteisessä, reppanalta hän näytti. Kun äiti tuli kotiin, haimme kevythäkin mukaan ja laitoimme koirien pedit takapenkille autoon, missä koirat saivat matkustaa kaikki 3h Lahteen.
Kun äiti tuli vähän ennen neljää, kaikki minun ja koirien tavarat olivat valmiina, minä ja kihlattuni Ike olimme käyneet ostamassa minulle hoitoainetta ja käyneet syömässä, muut eläimet olivat hoidettu ja talo oli siisti (minun huonetta lukuunottamatta). Laitoimme tavarat takakonttiin, koirien pedin ja patjan takapenkille, sekä tietty koirat turvavöihin. Kaikki oli valmista. Vikat halit ja pusut Ikelle ja matkamme Lahteen alkoi. Ike siis jäi siksi viikoksi huolehtimaan talosta ja muista eläimistä.
Yleensä Fendi läähättää ja kitisee autossa, mutta nyt kaikki kolme vain nukkuivat, joten menomatkasta koirien kanssa ei ole hirveästi kerrottavaa. Kuitenkin puolessavälissä matkaa pysähdyimme huoltoasemalle syömään välipalaa ja ulkoilutimme siinä samssa koiria ja siiten matka taas jatkui. Kolmen tunnin kuluttua saavuimme perille Lahteen ja koirat pääsivät pois autosta. Veimme kaikki miljoonat tavaramme meidän huoneeseen ja sen jälkeen menimme kävelylle koirien kanssa.
Enää en muista siitä kuntoutuksesta kaikkia päiviä joten kerron yleisesti:
Yöt koirat tottakai nukkui kanssamme, aamulla äiti heräsi vähän ennen aamupalaa eli kello kahdeksaa ja vei koirat lenkille. Kun hän tuli takaisin annoin koirille lelut, luut ja aamupalan ja sitten lähdimme kahdestaan äidin kanssa aamupalalle. Saavuimme takaisin huoneeseen ja valmistauduimme päivän ohjelmaan. Laitoimme radion huoneessa päälle koirille, otimme huoneen avaimet ja lähdimme. Kaikki päivät loppuivat kolmen tai neljän aikaan ja sen jälkeen veimme koirat lenkille. Läheinen puisto oli ihan huikea! Teitä ja polkuja joka paikassa, paljon istutuksia ja muita pusikoita, ankkalampi ja koirapuisto jo valmiiksi ison puiston keskellä. Siellä yleensä kävimme lenkeillä. Iltapäivälenkin jälkeen oli vapaa-aikaa seuraavan päivän aamuun asti. Vielä päivällinen ja iltapala syömättä, mutta kävimme shoppailemassa jne. Illalla iltalenkin jälkeen huoneessa oleskelua, kunnes menimme nukkumaan. Tämä toistui kaksi enimmäistä päivää. Ongelma tässä on se (mitä en vielä kirjottanut) että aina, siis AINA, kun minä ja äiti emme olleet huoneessa koirien kanssa niin näistä koirista se keskimmäinen eli Fansu alkoi huutamaan ja haukkumaan huoneessa tasan siihen asti että tulimme takaisin. Päivän aikana kuitenkin pääsimme siis huoneesemme emmekä olleet iltapäivään asti kokonaan poissa. Saimme siitä muilta talon asukkailta valituksia, mutta olimme ennen tuloa sopineet että koiramme saavat olla siellä. Sama ihminen toistamiseen kävi valittamassa eri hoitajille haukunnasta, mutta työntekijät olivat onneksi meidän puolellamme. Lopputulos oli kuitenkin se että Fansu kulki meidän mukana kaikki päivät ja söimme ruuat aina huoneessamme. Seuraavalla kerralla otamme Fansulle mukaan opaskoiraliivin, niin ei tule ainakaan valituksia! :D
Lahden reisuu oli kuitenkin todella huikea! Ja menemme sinne vielä ainakin pari kertaa uudestaan. Paluumatka kotiin oli lähes samanlainen, mutta nyt koirat olivat takapenkillä kevythäkeissä, sillä sellainen tarttui mukaan Lahden kirpputorilta. Tietysti kun menimme taas äidin kanssa hakemaan huoltoasemalta välipalaa, niin Fansu oli kaivanut itsensä pois kevythäkistä ja seisoi niiden päällä takapenkillä, kun tulimme takaisin autoon.. Jessus mikä koira! Kotona se ei siis todellakaan käyttäydy noin, nyt oli vaan uudet hajut ja paikat ja siihen lisäksi ettemme äidin kanssa aina olleet läsnä. Selvisimme kuitenkin hengissä ja koirat myös (:
Yleensä Fendi läähättää ja kitisee autossa, mutta nyt kaikki kolme vain nukkuivat, joten menomatkasta koirien kanssa ei ole hirveästi kerrottavaa. Kuitenkin puolessavälissä matkaa pysähdyimme huoltoasemalle syömään välipalaa ja ulkoilutimme siinä samssa koiria ja siiten matka taas jatkui. Kolmen tunnin kuluttua saavuimme perille Lahteen ja koirat pääsivät pois autosta. Veimme kaikki miljoonat tavaramme meidän huoneeseen ja sen jälkeen menimme kävelylle koirien kanssa.
Enää en muista siitä kuntoutuksesta kaikkia päiviä joten kerron yleisesti:
Yöt koirat tottakai nukkui kanssamme, aamulla äiti heräsi vähän ennen aamupalaa eli kello kahdeksaa ja vei koirat lenkille. Kun hän tuli takaisin annoin koirille lelut, luut ja aamupalan ja sitten lähdimme kahdestaan äidin kanssa aamupalalle. Saavuimme takaisin huoneeseen ja valmistauduimme päivän ohjelmaan. Laitoimme radion huoneessa päälle koirille, otimme huoneen avaimet ja lähdimme. Kaikki päivät loppuivat kolmen tai neljän aikaan ja sen jälkeen veimme koirat lenkille. Läheinen puisto oli ihan huikea! Teitä ja polkuja joka paikassa, paljon istutuksia ja muita pusikoita, ankkalampi ja koirapuisto jo valmiiksi ison puiston keskellä. Siellä yleensä kävimme lenkeillä. Iltapäivälenkin jälkeen oli vapaa-aikaa seuraavan päivän aamuun asti. Vielä päivällinen ja iltapala syömättä, mutta kävimme shoppailemassa jne. Illalla iltalenkin jälkeen huoneessa oleskelua, kunnes menimme nukkumaan. Tämä toistui kaksi enimmäistä päivää. Ongelma tässä on se (mitä en vielä kirjottanut) että aina, siis AINA, kun minä ja äiti emme olleet huoneessa koirien kanssa niin näistä koirista se keskimmäinen eli Fansu alkoi huutamaan ja haukkumaan huoneessa tasan siihen asti että tulimme takaisin. Päivän aikana kuitenkin pääsimme siis huoneesemme emmekä olleet iltapäivään asti kokonaan poissa. Saimme siitä muilta talon asukkailta valituksia, mutta olimme ennen tuloa sopineet että koiramme saavat olla siellä. Sama ihminen toistamiseen kävi valittamassa eri hoitajille haukunnasta, mutta työntekijät olivat onneksi meidän puolellamme. Lopputulos oli kuitenkin se että Fansu kulki meidän mukana kaikki päivät ja söimme ruuat aina huoneessamme. Seuraavalla kerralla otamme Fansulle mukaan opaskoiraliivin, niin ei tule ainakaan valituksia! :D
Lahden reisuu oli kuitenkin todella huikea! Ja menemme sinne vielä ainakin pari kertaa uudestaan. Paluumatka kotiin oli lähes samanlainen, mutta nyt koirat olivat takapenkillä kevythäkeissä, sillä sellainen tarttui mukaan Lahden kirpputorilta. Tietysti kun menimme taas äidin kanssa hakemaan huoltoasemalta välipalaa, niin Fansu oli kaivanut itsensä pois kevythäkistä ja seisoi niiden päällä takapenkillä, kun tulimme takaisin autoon.. Jessus mikä koira! Kotona se ei siis todellakaan käyttäydy noin, nyt oli vaan uudet hajut ja paikat ja siihen lisäksi ettemme äidin kanssa aina olleet läsnä. Selvisimme kuitenkin hengissä ja koirat myös (:
Kommentit
Lähetä kommentti